Teema: Ilo
Vuoden 2021 Kulttuurintutkimuksen päivien teemana on ilo.
Kulttuurintutkimuksen seura ry ja Itä-Suomen yliopiston humanistinen osasto kutsuvat kulttuurintutkimuksen ja lähialojen tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja asiantuntijoita Kulttuurintutkimuksen päiville Joensuuhun 8.-10. joulukuuta 2021. Vuodesta 2003 saakka järjestetty konferenssi on tieteenalan tärkein kotimainen kohtauspaikka.
Kulttuurintutkimuksella yhteiskunnallisesti sitoutuneena akateemisena suuntauksena on maine tarkkana nykyajan kriitikkona. Monet kulttuurintutkijat pyrkivät esimerkiksi valaisemaan pimentoon jääneitä yhteiskunnallisia valtarakenteita, tuomaan esiin vähäpätöisinä pidettyjä arjen kokemuksia tai antamaan äänen marginalisoitujen ryhmien tavoille elää ja tulkita maailmaa. Vaikka kulttuurintutkimusta on toisinaan moitittu triviaaleihin ilonaiheisiin kiintymisestä ja jopa kulttuuripopulismista, kriittinen katse johtaa kulttuurintutkijat usein epäkohtien ja ikävyyksien äärelle. Kulttuurintutkimuksen rooli oman aikansa tulkkina tuntuu toistuvasti vaativan kapuloiden heittämistä rattaisiin ja silkkaa ilonpilaajaksi ryhtymistä.
Ilonpilaamiselle onkin painavat perusteet, sillä ilo on poliittisesti ambivalentti tunne. Ritualisoitunut ilo saattaa olla väkinäistä alistumista, pakonomaista hymyä ja vallitsevien valtahierarkioiden tahatonta uusintamista. Osa ilon kulttuureista hegemonisoituu ja niveltyy osaksi vallan dynamiikkaa. 2020-luvun alussa esimerkiksi itseapuoppaat, positiivinen psykologia ja popularisoidut neurotieteelliset diskurssit valmentavat lukijoitaan pitämään naaman hymyssä vaikeuksien keskellä, näkemään haasteet mahdollisuuksina, nielemään kiukun ja olemaan työyhteisöissä mieluummin ”hyviä tyyppejä” kuin hankalia riidankylväjiä. Toisaalta ympäröivässä maailmassa ilonaiheet ovat jääneet vähälle: koronapandemia on pannut tauolle pienet arkiset ilonaiheet, kun taas mittakaavaltaan hallitsemattomalta tuntuvan ekologisen kriisin jokapäiväinen läsnäolo on tuottanut uuden ahdistussyndrooman.
Synkän ajankuvan keskellä ilo voi olla välillistä antautumista olosuhteiden ehdottomuudelle tai pakoa ikävistä faktoista riemukkaampiin fiktioihin. Mutta voiko se olla muutakin? Voiko ilo itsessään olla kriittinen ja uutta tuottava tunne? Millaisissa ilon kulttuureissa voisimme nähdä utopioita toimeenpanevaa potentiaalia ja ajattelua eteensysäävää voimaa tässä ja nyt? Ja erityisesti: mitä aihetta iloon kulttuurintutkijoilla on 2020-luvulla?
Kutsumme esitelmien ja työryhmien pitäjiä pohtimaan ilon kulttuureja ja kulttuurintutkimuksen iloa esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
- Miten ilo ja ilonpilaaminen ilmenevät erilaisissa kulttuurintutkimuksen tutkimuskohteissa?
- Mitä voisi tarkoittaa ilo kulttuurintutkimuksen tutkimusmenetelmänä tai tutkimuksen tekemisen affektiivisena laatuna?
- Minkälaisia näkökulmia juuri kulttuurintutkimus voisi tuoda ilon ulottuvuuksien ymmärtämiseen aivopuheen ja neurobiologismien hallitsemassa julkisessa keskustelussa?
- Mitä ja miten ilolla hallitaan?
- Miten ilo voisi toimia näkökulmana laajempien kulttuuristen murrosten ymmärtämiseen?
- Miten ilonaiheet ja -mahdollisuudet ovat yhteiskunnallisesti – meillä ja muualla – jakautuneet?
- Miten uudet teknologiat ja niiden ympärille muodostuneet kulttuurit muokkaavat ilon merkityksiä ja käyttötapoja?
- Miten ilo (tai sen puute) tällä hetkellä tematisoituu taiteen ja kulttuurin tuotannon kentillä?
- Mikä on ilon suhde esimerkiksi toivoon, nautintoon ja mielihyvään?
Kulttuurintutkimuksen päivillä on toisen esitelmäkutsun jälkeen 32 työryhmää, joista moni jakautuu useampaan sessioon. Ohjelmaan hyväksyttyihin työryhmiin voi tutustua täällä.
Järjestäjien lisäksi Kulttuurintutkimuksen päiviä rahoittavat Tieteellisten Seurain Valtuuskunta, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan maakuntarahasto, Itä-Suomen yliopiston tukisäätiö, Rajat, liikkuvuus ja kulttuuriset kohtaamiset BOMOCULT-tutkimusyhteisö sekä Joensuun kaupunki. Jatko-opiskelijoille järjestettävää artikkelityöpajaa rahoittaa Tiedekustantajien liitto.
